Viikon MakroTex-haaste:
KATSE YLÖS
Minusta on mukavaa tiirailla taivaalle. Sininen taivas valkoisine pilvineen on jotain niin kaunista ja koskettavaa. Talvi-iltoina pakkassäällä pysähdyn katsomaan taivaankantta, jossa kimmeltävät tuhannet ja taas tuhannet tähdet. Joskus olen onnistunut näkemään tähdenlennon tai bongannut satelliitin kiitoradallaan. Maalla, kaukana valosaasteesta näitä kaikkia onnistuu näkemään.
Metsän puut eri vuodenaikoina ovat myös kuvauksen arvoiset. Ikivihreät havupuut ovat ajattomia, jykeviä ja keväisin vihreään pukuun pukeutuvat lehtipuut vaihtavat asuaan kesän syvänvihreään ja lopulta syksyn värikkääseen mekkoon ollen talvellä alastomina ja silti niin kuvauksellisina. Puita en kyllästy kuvaamaan, latvoja katselen aina, kun olen metsässä.
Tänään taivaalla lenteli äänekkäitä siivekkäitä. Läheisen lentotukikohdan koneet harjoittelivat toista tuntia lennellen sekä muodostelmissa että sikinsokin. Valitettavasti kuvat eivät ole tarkkoja, mutta selviää sentään, kuinka taitavia lentäjät ovatkaan, kun koneet liitävät niin lähekkäin.