Koska perjantaisin pääsee museoihin ilmaiseksi (ainakin Jyväskylässä), suunnistimme siis myös Suomen Käsityömuseoon. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi museon näyttelyissä oli esillä kaksi hyvin suomalaista brändiä, 80-vuotias Kalevala-koru sekä vähän kepeämpi aihe, Pauligin Paula-tyttö, joka on hymyillen tarjoillut (ja mainostanut) kahvia jo vuodesta 1926.
Näyttelyssä oli esillä monta tuttua, mutta itselleni myös täysin tuntemattomia koruja. Joihinkin koruihin liittyy tunnemuistojakin. Niistä yksi oli esimerkiksi alla olevassa kuvassa toinen vasemmalta oleva koru. Lapsuuden naapurissamme asui Miina-mummo, joka aina käytti huivinsa koristeena kyseistä rintaneulaa, olipa arki tai juhla.
Omistan muutamia Kalevala-koruja, joita olen saanut lahjaksi. Arvokkaimmat taitavat olla äidiltä perityttyyn muinaispukuun liittyvät pronssikorut.
Kalevala-koru seuraa aikaansa. Näyttelystä löytyy mm. Teemu Selanteen ja Duudsonien suunnittelemia koruja.
Suloinen, raikas
Paula- tyttö kahvikuppeineen on muistuma myös omasta lapsuudestani. Olenpa peräti tainnut yhden kerran 60-luvulla päästä katsomaan silloista Paula-tyttöä Äänekosken Sokokselle. Punaisia Paula-kahvipurkkeja löytyy tälläkin hetkellä oman kodin keittiöstä.
Museonäyttelyn päätteeksi ja Paula-tytön herttaisten hymyjen saattelemana suunnistimme vielä lähtökahveille kahvila Wilhelmiinaan. Jyväskylä on purkanut lähes kaikki vanhan kaupungin rakennukset, mutta onneksi tämä 1899 rakennettu Nikolainkulma on sentään jäljellä.
Aiemmin kaupungin matkailuneuvontapisteenä toiminut kiinteistö on muutaman vuoden ajan toiminut viehättävänä kahvilana.
Mukavan iltapäivän päätteeksi päätettiin juoda oikein leivoskahvit.