torstai 30. maaliskuuta 2017

PAJUNKISSOJA HANGENKUORILLA

Yöllä on ollut toistakymmentä astetta pakkasta, joten kevään eteneminen nyt vähän tökkii. Toisaalta nyt on hieno mahdollisuus kävellä hangenkuorilla. Niinpä vedin palttoon päälle jo heti aamutuimaan, otin oksasakset ja kameran kaveriksi ja suunnistin läheiselle pellolle. 


 Lammen rannalla kasvaa melkoinen pajupöheikkö, joten suuntasin askaleeni sinne tarkastaakseni, joko pajunkissan ovat kiipeilleet oksistoille...









...ja löytyihän niitä!
Kovin olivat kissat kylmissään ja pehmoiset turkit kuuran peitossa.


                                  Löytyipä tuliaisia kotiin vietäväksi ja pöytää koristamaan!
                                  Hangenkuoret kestivät erinomaisesti ja lumikiteet rapisivat askelteni alla.
                                  Hupaisa happihyppely kevätauringon nousua seuratessa.

                                                     


tiistai 28. maaliskuuta 2017

MUSTAA

Viikon MakroTex-haaste: MUSTA
(klikkaamalla linkkiä pääset toisten haasteeseen vastanneiden blogeihin kurkistamaan teemaan liittyviä kuvia).

Musta ei ole lempivärejäni enkä juurikaan käytä arkisin mustia vaatteita. Kengissä väri vielä menettelee, samoin laukuissa. Yhdet mustat puuhelmet omistan ja niitä käytänkin värikkäiden vaatteiden vastapainona.




                                                              Pieni Lintu - MakroTex challenge

perjantai 24. maaliskuuta 2017

JÄISTÄ PITSIÄ

Käväisin iltapäivällä tutussa metsässä. Kevään eteneminen näkyy sielläkin, vaikka tiheämmässä metsikössä kuluu vielä hyvä tovi, ennen kuin lumet sulavat.
Mutta tämä ihana aika, kun lumen alta paljastuu vihreää sammalmattoa ja mustikanvarpuja, muurahaispesäkin on valmiina kesän kuhinaan. Tänään vasta yksi urhea ja tahmeasti liikkuva muurahainen kiipeili keon päällä. Liekö ollut tiedustelijamuurahainen vai keon meteorologi?




Tänään oli metsikössä pakko olla välillä myös polvillaan. Sulava lumi on nyt kuin jäistä pitsiä, jonka kauneus hämmästyttää.








keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

KEVÄÄN MERKKEJÄ





                                                           Kevät: lempivuodenaikani!💚

                                                          * päivät pitenevät (Jee, toissapäivänä oli jo kevätpäiväntasaus!)
                                                          * lintuset ovat aloittaneet  konserttinsa. Titityy kuulostaa
                                                             niin mukavalta. Pian saapuvat töyhtöhyypät pellollemme.
                                                          * rännistä lorisee vesi, purot virtaavat pitkin pihaa ja kylätietä
                                                          * lumi sulaa, maa paljastuu
                                                          * vielä odotettavissa hentoa viherrystä maassa ja puussa
                                                          * kasvun ihmettä kukkapenkissä ja pelakuun pistokkaissa 💚


Pieni talitintti laulaa: Talvi väistyy jo! Joka päivä lämpimämmin, paistaa aurinko.
Huhtikuussa lämmin tuuli, puissa huminoi. Lumi sulaa, kevään laulu, kaikkialla soi.
Leskenlehden keltahattu,
kertoo riemuiten;
väistynyt on talven valta,
valo voitti sen.

– Anna-Mari Kaskinen –


                                                                





sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

PAULA-TYTÖN KALEVALA-KORU

Koska perjantaisin pääsee museoihin ilmaiseksi (ainakin Jyväskylässä), suunnistimme siis myös Suomen Käsityömuseoon. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi museon näyttelyissä oli esillä kaksi hyvin suomalaista brändiä, 80-vuotias Kalevala-koru sekä vähän kepeämpi aihe, Pauligin Paula-tyttö, joka on hymyillen tarjoillut (ja mainostanut) kahvia jo vuodesta 1926.



Näyttelyssä oli esillä monta tuttua,  mutta itselleni myös täysin tuntemattomia  koruja. Joihinkin koruihin liittyy tunnemuistojakin. Niistä yksi oli esimerkiksi alla olevassa kuvassa toinen vasemmalta oleva koru. Lapsuuden naapurissamme asui Miina-mummo, joka aina käytti huivinsa koristeena kyseistä rintaneulaa, olipa arki tai juhla.

Omistan muutamia Kalevala-koruja, joita olen saanut lahjaksi. Arvokkaimmat taitavat olla äidiltä perityttyyn muinaispukuun liittyvät pronssikorut.








 Kalevala-koru seuraa aikaansa.  Näyttelystä löytyy mm. Teemu Selanteen ja Duudsonien  suunnittelemia koruja.








Suloinen, raikas Paula- tyttö kahvikuppeineen on muistuma myös omasta lapsuudestani. Olenpa peräti tainnut yhden kerran 60-luvulla päästä katsomaan silloista Paula-tyttöä Äänekosken  Sokokselle. Punaisia Paula-kahvipurkkeja löytyy tälläkin hetkellä oman kodin keittiöstä.











Museonäyttelyn päätteeksi ja Paula-tytön herttaisten hymyjen saattelemana suunnistimme vielä lähtökahveille kahvila Wilhelmiinaan. Jyväskylä on purkanut lähes kaikki vanhan kaupungin rakennukset, mutta onneksi tämä 1899 rakennettu Nikolainkulma on sentään jäljellä.

Aiemmin kaupungin matkailuneuvontapisteenä toiminut kiinteistö on muutaman vuoden ajan toiminut viehättävänä kahvilana.

Mukavan iltapäivän päätteeksi päätettiin juoda oikein leivoskahvit.