sunnuntai 24. syyskuuta 2017

SIENIMETSÄSSÄ

Just tämmöisiä aurinkoisia syyspäiviä niin rakastan! Kun aurinko lämmittää mukavasti selkää ja saa syysvärit hehkumaan, ei voi olla kuin kiitollinen.

Aamulla osallistuin kotikirkossani Tasauspäivän messuun. Seurakunnassamme on uusi kanttori ja hän on vastikään perustanut  gospelkuoron, jonka laulusta ja esityksestä saimme nauttia ja itsekin osallistua laulamiseen. Kanttorin puoliso on afrikkalainen, joten messun rytmit olivat sen mukaiset. Aivan ihana messu, jossa oli iloa, mutta myös pyhyyden tuntua.  Kirkkokahville en enää malttanut jäädä vaan ajelin kotiin. Lounaan jälkeen päätimme puolison kanssa lähteä metsään etsimään suppilovahveroita ja muutenkin hengittämään metsän raikkaita tuoksuja.

Sieniä on nyt niin runsaasti joka puolella. Kanto on saanut ympärilleen koristuksia.

Puolukat pullistelivat punaisina.





 Olen tosi huono tunnistamaan sieniä, mutta suppilovahverot sentään tunnen. Puolisolla on melkoinen "sienivainu" ja hän onnistuikin löytämään kunnon esiintymät sillä aikaa, kun minä pysähtelin kuvaamaan syksyisen metsän yksityiskohtia. Reissumme ei ollut turha: melkein puoli muovikassillista keräsimme suppiksia.


Hirvi oli tainnut vastikään käyskennellä samoissa maisemissa, kun maassa oli aika tuoreen näköisiä hirvenpapanoita. No, se tiesi väistämättä sitä, että meidän vaatteistamme löytyi kohta iljettäviä salamatkustajia, hirvikärpäsiä, joita kaiveltiin takin uumenista vielä kotipihassa ja viimeiset nitistettiin  hengiltä keittiössä siivotessamme sienisaalista. Yök! Ällöttäviä elukoita.



Metsästä tultuamme bongasin kukkapenkistä kauniin vierailijan.  Lienee sekin nauttinut syysauringon lämmöstä, kun sillä ei ollut kiire mihinkään. 

Ihan mahtavaa, että alkavalle viikolle on luvattu aurinkoa ja lämpöä. Olkoon se hyvityksenä kuluneen kesän sateisista päivistä.

perjantai 15. syyskuuta 2017

PÄIVÄKAHVIT ELISABETIN KOTONA

Onneksi lauantaina paistoi aurinko Lontoon yllä.
Päätimme mennä aamupäivällä katsomaan, josko saisimme liput Buckinhamin palatsiin tutustumiskierrokselle. Ja kyllä meitä onnisti: saimme liput ja turvatarkastusten jälkeen pääsimme palatsin ylesölle avoimiin huoneisiin. Kassalla ollut neitokainen halusi tietää kansallisuutemme ja kerrottuani olevamme Suomesta hän ihasteli vierailuamme, koska suomalaisia käy kuulemma todella harvoin palatsikierroksella. Valitettavasti sisätiloissa ei saanut ottaa kuvia, mutta vilahduksen huoneista näkee täältä.

Ennen lippujen hankintaa piipahdimme putiikissa, jossa tietenkin myydään palatsin leimoin ja vaakunoin varustettuja matkamuistoja, kuninkaallisen perheen jäsenistä tehtyjä postikortteja yms.



Jos tässä kannussa haudutettua teetä joisi, tulisko kenties ihan kuninkaallinen olo? 😉

 Vähän muitakin kuin me oli pyrkimässä palatsiin.
Kierroksen päätyttyä pääsimme linnan takapihalle ja nautimme päiväkahvit melkein kuninkaalliseen tapaan. Etupihalle eli paraatipuolelle emme ehtineet piipahtaa.




Vähän arkisempaan tunnelmaan päästiin, kun osuimme näkemään Brexit-vastaisen mielenosoituksen. Tuhansia ihmisiä oli kokoontunut yhteen vastustaakseen Britannian eroa EU:sta. Olihan se melkoista hulinaa ja huutelua, mutta yhteenottoja emme onneksi nähneet. Mielenosoitus vaikutti liikennejärjestelyihin ja moni bussi jäi pysähtymättä seisakkeille.






Hyde Parkin kohdilla odottelimme sopivaa bussia, mutta lopulta pakko oli siirtyä maan alle ja mennä metrolla keskustan tuntumaan. Lauantain aurinkoinen vapaapäivä oli houkutellut massoittain ihmisiä kaduille ja sekaan mekin sukelsimme. Väenpaljous suorastaan pyörrytti maalaiskylän hiljaisuuteen tottunutta kulkijaa.






Pakolliset kuuluisat kohteet kuvattaviksi: Big Ben, London Eye ja Westminster Abbey.





Oyster-kortin avulla pääsimme liikkumaan edullisesti pitkin ja poikin. Bussiajelun riemua tuntien ajoimme vielä Notting Hilliin. Liekö olet nähnyt ihanan romanttisen elokuvan Notting Hill? Kuvauspaikkoja emme metsästäneet, mutta ihastuttavia ja niin perin englantilaisia talorivistöjä oli ihan pakko kuvata. 



Aika lähellä Notting Hilliä on kaunis ja rauhallinen Kensington Garden. Sinnepä siis bussilla!











Sunnuntaina noustiin jälleen siiville ja jätettiin hyvästit Lontoolle. Nyt lento onnistui lähtemään ajallaan ja koti-Suomessa oltiin iltapäivällä. Pienessä ajassa ehdittiin nähdä niin paljon. 
Aika näyttää, vieläkö joskus palaan tämän suurkaupungin kaduille.