perjantai 30. syyskuuta 2016

KASSILLINEN KIRJALLISUUTTA

Jokunen aika sitten käväisin jälleen kirjastossa ja hetken mielijohteesta päädyin lainaamaan yllätyskassin, joka sisälsi tanskalaista kirjallisuutta. Kotiin ajaessani mietin, etten ole aiemmin tanskalaisten kirjailijoiden kirjoja lukenutkaan, mutta myöhemmin muistin, että tokihan H.C. Andersenin sadut ovat tuttuja jo lapsuudesta.



No, yllätyskassi on aina yllätyskassi! Nämä sieltä löytyivät:





Vaikka katsonkin Agatha Christien Miss Marplet ja Hercule Poirotit televisiosta, en ole liiemmin rikoskirjallisuuden ystävä. Sara Blaedelin kirja Vain yksi elämä oli kuitenkin luettava kannesta kanteen, sillä halusin tietää, kuka oli kahden nuoren tytön, jordanialaisen maahanmuuttajan  sekä tanskalaisen neitokaisen murhaaja. En olisi arvannut lopputulosta.
Huh, kirjaa lukiessani ajattelin, että tällaista tragediaa voi ihan oikeasti tapahtua.







 Hanne-Vibeke Holstin kirjaa Theresen valinnat luin vajaa sata sivua ja sitten luovutin. Teksti ei kerta kaikkiaan temmannut mukaansa ja melkein vastentahtoisesti luin nuo sivut odottaen juonen kehittymistä, mutta turhaan. Laitoin kirjan kannet kiinni ja se oli sitten siinä.



Peter Hoegin kirja Rajatapaukset jäi myös selailuasteelle. Luin takakannen tekstin  ja plarasin sivuja. Teksti vaikutti hieman ahdistavalta, joten nostin hattua ja päätin olla lukematta.








Sen sijaan kassista löytynyt elokuva Minun Afrikkani miellytti minua kovasti.
Karen Blixenin muistelmiin perustuvan elokuvan olen nähnyt jo varmaan seitsemän kertaa, mutta enpä ole siihen vieläkään kyllästynyt. Upea musiikki ja hienot maisemat saavat edelleen ihon kananlihalle ja kyyneleet silmiin (ihanaa John Barryn säveltämää elokuvamusiikkia täältä).

Tarkoitus on lainata Blixenin kirja ja katsoa, kuinka uskollinen elokuva on alkuperäistekstille.

                                                            *      *      *      *

Ja nyt kun pääsin kirjallisuusteemaan, näytän muutakin viime viikkoina luettua:

Kirsti Mannisen - taiteilijanimeltään Enni Mustonen - uusin kirja Ruokarouva on haluttua luettavaa. Kirja on Syrjästäkatsojan tarinoita -kokonaisuuden kolmas kirja, joka aihepiiriltään ajoittuu Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen maisemiin ja tunnelmiin.



Kirjaa sai jonottaa kirjastosta (niin mahtavaa, että meillä on oma kirjastokulttuuri!) todella kauan ja laina-aikaakin myönnettiin vain kaksi viikkoa, mutta koska teksti on niin mukaansa tempaavaa, luin kirjan viikonlopun aikana ja palautin sen maanantaina seuraavan lukijan iloksi.

Mustosen kirjoihin en taida kyllästyä koskaan! Jaksan aina vaan ihmetellä, miten jollakin voi olla taito vangita lukijansa tekstin ääreen. Sanat ja lauseet soljuvat kauniisti, kirjan henkilöt tulevat aivan kuin iholle.








 Pari viikkoa sitten sain ystävältäni lainaksi Pauliina Rauhalan kirjan Taivaslaulu, joka sai ilmestyttyään runsaasti huomiota ja on mm. tällä hetkellä Gummeruksen kaikkien aikojen myydyin romaani. Vuonna 2013 Taivaslaulu valittiin myös Vuoden kristilliseksi kirjaksi.

Teksti oli kauniisti kirjoitettu, runollinenkin ja herätti paljon kysymyksiä. Kannatti lukea!





Olikohan tässä kirjakalavkadissa yhtään Sinulle tuttua kirjaa? Olisi kiva kuulla mielipiteesi, mikäli olet lukenut esim. jonkun yllätyskassista löytyneistä kirjoista.

Syyskuu vaihtuu lokakuuksi, tänään alkaa viikonloppu. Onnellista viikonvaihdetta jokaiselle täällä vierailevalle!
.




sunnuntai 25. syyskuuta 2016

VALOJA PIMENEVÄSSÄ ILLASSA

Kävimme eilen illalla Jyväskylässä Valon kaupunki -tapahtumassa. Moni muukin oli päättänyt tehdä samoin, sillä kansaa oli liikkeellä erittäin paljon.Tourujoen ylittävät sillat ihan oikeasti notkahtelivat kävelijöiden painosta. Valoja pääsi ihailemaan myös jokea pitkin ja kanootteihin suorastaan jonotettiin.

Kirkkopuistossa oli puolestaan jättimäisiä Amanda Parerin luomia pupuja, joiden kainalossa saattoi kuvauttaa itsensä. Koko kaupungin keskusta tuntui olevan tukossa (onneksi jätettiin oma auto vähän syrjemmälle), vaikka bussit tarjosivat ilmaiskyytejä.

Mikäpä olikaan kävellessä pimenevässä illassa, kun tihkusade lakkasi sopivasti. Ilta tarjosi elämyksiä, joita oli lähdetty hakemaankin. Samalla tuli käveltyä iltalenkki. Kännykkääni ladattu Sportstracker kirjasi meille lähes neljän kilometrin ja yli 4300 askeleen matkan, vaikka tuntui, että kiersimme aika pienellä alueella.

                                        







Kari Alosen Valoverkosto hehkui sillan alla eri väreissä.
 






Uskomattoman hieno valotanssiteos, jossa tanssijalla oli ainostaan väreissä hehkuva vanne.





Keskustan tunnetuin tapaamispaikka Kompassi oli myös saanut valopuvun ylleen.




keskiviikko 14. syyskuuta 2016

SUMUINEN AAMU




Katse kohti taivasta ja toisaalla ruohonjuuritarkastelua. Sumuinen aamu voi olla niin kaunis! Kaste jättää käyntikorttinsa ruohonkorsiin ja hämähäkkien monimutkaisiin verkostoihin.



                                                       Aurinkoinen keskiviikko on aluillaan.

tiistai 13. syyskuuta 2016

BLOGGER RECOGNITION AWARD


                                         

Maanantaina huomasin saaneeni kivan haasteen ja ilman muuta otan sen vastaan!


1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2.Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.

3.Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4.Mainitse ja linkitä blogi joka sinut nimesi.

5.Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.


1. Tässäpä tämä postaus palkinnosta nyt tuleekin. Mukavaa pysähtyä pohtimaan näitä kysymyksiä.

2. Aloitin bloggaamisen haparoivin askelin tammikuun lopulla 2013. Sitä ennen olin tutustunut erilaisiin blogeihin jo parin vuoden ajan. Otin s-postitse yhteyttä pariin itseäni miellyttävään bloggaajaan ja kyselin heiltä pieniä vinkkejä. Toinen heistä vastasi mukavalla ja kannustavalla kirjeellä antaen monta hyvää (teknistä) neuvoa, toinen bloggari ei vastannut kirjeeseeni lainkaan. Blogin pitäminen on lisännyt valokuvaharrastustani ja samalla se toimii julkisena päiväkirjana. Sukulaiset ja ystävät seuraavat tätä kautta kuulumisiani ja heiltä olen saanut muutamia vinkkejäkin aiheisiin.Vähän semmoinen sillisalaatti tämä blogi on, mutta kaipa pääteemana kulkee luonto ja maaseutu sekä harrastukset. Tunnen monesta asiasta kiitollisuutta ja sen haluan välittyvän myös postauksista.



3. Taidan olla huono neuvomaan, sillä yritysten ja erehdysten kautta opitaan parhaiten, mutta tietysti on hyvä olla kohtelias (minua eivät kiinnosta ns. räyhä-/valitusblogit; niitäkin blogimaailmassa riittää.) ja laittaa muutamia kuvia tekstiä ryydittämään. Kuvia perheenjäsenistäni tai ystävistäni en laita (korkeintaan selkäpuolelta), enpä juuri itsestänikään. Koska blogilukijoita on ympäri maailmaa, pyrin ottamaan ns. Suomi-myönteisiä kuvia; kotimaassa riittää niin paljon kaunista kuvattavaa. Pyrin vastaamaan jokaiseen lähetettyyn kommenttiin ja käyn kommentoimassa myös muiden bloggaajien päivityksiä. Päivityksiä lisään inspiraation mukaan, mutta kovin pitkiä päivitysvälejä en halua pitää. Minusta kieliasun on oltava hyvä. Silloin tekstiä on miellyttävää lukea.


Välillä kamppailen itseni kanssa, jatkanko vai lopetanko bloggaamisen, mutta toistaiseksi olen jatkanut kirjoittelua. Paras kannustajani on oma puoliso, joka jaksaa valaa uskoa jatkamiseen. Kuinkahan moni bloggaaja kamppailee samanlaisten ajatusten kanssa?


4. Haasteen sain Ritalta blogista 365kuppia kahvia . KIITOS, RITA! Olipa kiva ja huomaavainen yllätys!
Rita haastoi minut seuraavalla kauniilla kommentilla: Piipe jaksaa aina ilahduttaa kauniilla kuvillaan. Onhan me tavattukin... Ja samoja harrastuksia ja mielenkiintoja löytyy, niin että useamminkin voisi kupposelle istahtaa! 
Luulenpa, että pian istutaankin nokakkain ja siemaillaan kahvia jossain päin Jyväskylää... 


5.   Vähän vaikeaa oli valita niin monien mukavien ja itseä miellyttävien blogien joukosta, mutta  tällä kertaa mukaan haastan seuraavat blogit (ei ihan kymmentä, seitsemän kuitenkin):                                   

- Aliisan pitämä 60luvunnahkahousut.com  on mukava ja reipas kattaus mm. luonnosta, moottoripyöräilystä, kirppistelystä ja luonnonhoitotuotteista. Aliisaan törmäsin erään luontopolun varrella ja heti ensi hetkestä meillä synkkasi. Olemme pari kertaa tavanneet, juoneet kahvia ja nauraneet paljon. 

- Häivähdys :  http://kotipoluilta.blogspot.fi  
Häivähdyksen kauniit luontokuvat ja blogin hengellisyys miellyttävät minua kovasti.

- Metsäntyttö:  http://toisestatodellisuudesta.blogspot.fi
Tätä blogia en ole vielä kovin pitkään seurannut, mutta ihastuin heti, kun sen löysin. Metsäntyttö pitää kirkkaasti ja rohkeasti esillä kristillistä uskoa. 

- Ma-te:  http://ruustarha.blogspot.fi
Blogi täynnä ihastuttavia käsitöitä ja askarteluja. 

- Marliska:  http://rosanpunaistakultaa.blogspot.fi
Aivan ihania kuvia! Suomalaista maisemaa vangittu kameralle oivallisella tavalla, taidokkaasti.

- SaaraBee:  http://vihreatniityt.blogspot.fi
Saara on Irlantiin muuttanut suomalainen, joten on mielenkiintoista seurata, millaista on elämä vihreällä saarella. Aika paljon olen oppinut irlantilaisesta elämänmenosta tämän blogin kautta.

- Merja:  http://aurinkoajaseikkailua.blogspot.fi
Opettaja, joka jätti suomalaisen koulumaailman ja lähti kauas kotoa opettaakseen lapsia, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia kuin suomalaislapsilla. Merja asui aikoinaan kotikylälläni, joten on ollut kiva seurata, mihin askeleet ovat johtaneet muuton jälkeen.