sunnuntai 28. helmikuuta 2016

AURINKO ARMAS

Eilen aamulla päivä tuntui jälleen harmaalta ja valottomalta. Lunta oli yön aikana tullut lisää. Mutta iltapäivällä, aivan odottamatta, taivas selkenikin ja aurinko huikkasi ikkunan takaa: ulos sieltä ja liikkeelle!
Teinpä työtä käskettyä. En olisi kyllä millään malttanutkaan jäädä sukkaa kutomaan, kun  sää viimein kirkastui. No, melkoinen viima siellä kuitenkin oli ja alkulenkin aikaan sormet tuntuivat jäätyvän nahkahanskoissa, mutta reipas liikunta sai veren kiertämään. Kameran otin lenkille mukaan, joten tulihan niitä pakollisia pysähdyksiäkin. Luonto oli valtavan kaunis!Aurinko saa ihmeitä aikaan.










 Keski-Euroopassa kevät on jo pitkällä, täällä pohjoisen perukoilla rämmitään vielä paksussa lumessa. Ja silti lumi sulaa aikanaan, vihreys valtaa maan ja valoisat kesäillat ja -yöt ovat meidän etuoikeutemme.
                         HYVÄÄ SUOMALAISEN KULTTUURIN JA KALEVALANPÄIVÄÄ!

lauantai 27. helmikuuta 2016

TAIDEMUSEOVIERAILU

Eilen hyppäsin muiden kulttuurinälkäisten kanssa bussiin ja huristelin Mänttään Serlachiuksen museoon tutustumaan Anselm Kieferin näyttelyyn. Häpeäkseni tunnustan, etten ole hänen taideteoksiinsa aiemmin törmännyt ja lehtijututkin olen sivuuttanut vilkaisulla. Saimme kuitenkin paikan päällä erinomaisen opastuksen ja tuhdin tietopaketin teoksista. Virkailijan luvalla saan julkaista kuvia näyttelystä, mutta samalla kannustan käymään museossa toteamassa teosten vaikuttavuuden; kuvista ei kaikki kuitenkaan selviä.

Kieferin näyttelyn saaminen Suomeen ja erityisesti Mänttään on melkoinen saavutus. Kaikkiaan taideteoksia on n. kolmekymmentä ja ne on sijoitettu Paviljongin puolelle. Teokset ovat monumentaalisia ja  suurikokoisia eivätkä välttämättä helposti avautuvia. Kiefer on ammentanut taideteostensa aiheet mm. Kolmannen valtakunnan noususta ja tuhosta, juutalaisesta mystiikasta sekä mytologiasta.
Olemus - Olemassaolo
 Antiikin naiset: Hypathia
Kasvien salainen elämä Robert Fluddille
Jaakobin taivaallinen veri
Hedelmällinen puolikuu 
Lehmusten alla on nurmen nukkaa taittelemalla kukkaa, siellä se nytkin nähtäisiin.

Yksityiskohtia ylläolevasta taulusta.
Alussa
 Tietysti käväisimme  myös Joenniemen kartanon puolella katsomassa vanhempaa ja pääasiassa kotimaista taidetta.
Hannes Autere oli Serlachiuksen "hovitaiteilija". Hänen puuveistoksiaan löytyy niin ulko- kuin sisäovista, samoin myös Mäntän kirkosta.



Vaikka olen vieraillut aiemminkin Joenniemen kartanossa, kävin ihkaensimmäistä kertaa sen viinikellarissa.Tosin siellä ei ollut viinitarjoilua, mutta paikkana se oli viehättävä.
                                                                Hieno reissu, joka kannatti tehdä!

torstai 25. helmikuuta 2016

VIIKON VARRELTA POIMITTUA





  Jouluksi kaipasin lunta. Silloin sitä ei tullut, mutta nyt senkin edestä. No, luonto kyllä näyttää puhtaan valkoiselta ja lumityöt käyvät kuntoilusta.

 Aikauslehden tilaajalahjana sain Rakas villasukka-kirjan sekä puikkoja, virkkukoukkuja ja kätevät sakset. Noin herkullisen värisillä välineillä kelpaa tehdä käsitöitä...

...ja niitä olen päivittäin tehnytkin! Ostin kirpputorilta ison pussillisen lankakerien jämiä edullisesti ja niistä olen virkkaillut afrikankukkasia ja isoäidin neliöitä. Niistä kokoilen jotakin ajan kanssa. Olen siis löytänyt virkkauksen uudelleen ja voi, miten se on rentouttavaa. Sukkiakin on syntynyt jo melkoinen määrä ja lankakeräpussi on pienentynyt merkittävästi.

  Ja toihan se posti (tai siis hain postitoimipaikasta) jotakin muutakin. Tilasin Adlibriksesta pari kirjaa, joista toinen kertoo viehättävän älykkäästä ja pikkutarkasta salapoliisi Hercule Poirot'sta tai itse asiassa näyttelijä David Suchet'sta ja hänen roolistaan Poirot'na. Tällä hetkellähän Poirot jälleen selvittää rikoksia tv:n iltapäivissä.


Tämän kirjan lukeminen saa kuitenkin vielä vähän aikaa odottaa, sillä luvun alla on
Dietrich Bonhoefferin elämästä kertova kirja. Yli 600-sivuisessa kirjassa riittääkin luettavaa vielä monelle illalle. Se taitaa lähteä myös matkaseurakseni, kun huomenna suunnistan Mänttään Serlachiuksen taidemuseoon. Ensi viikolla helmikuu onkin sitten loppuunkäsitelty ja talvi väistyy kevään tieltä. Ainakin kalenterin mukaan.

perjantai 19. helmikuuta 2016

NENÄ KIRJASSA KIINNI

Kuten jo aiemmin kerroinkin, olen tämän lomani aikana lukenut ison pinon kirjoja. Moneen kertaan olen mielessäni kiitellyt Suomen erinomaista kirjastopalvelua. Varaaminen netin kautta on vaivatonta ja noutopyyntö tulee kännykkään. Jos hakemaani kirjaa ei löydy lähikirjastosta, se tilataan muista seutukunnallisista kirjastopisteistä. On tämä upea etuoikeus ja mahdollisuus!

Viime viikolla luin muutamassa päivässä lainaamani kirjat, kun tekstit tempasivat mukaansa niin, etten malttanut edes käydä nukkumaan ajoissa (toisaalta eipä ollut aamuisin kiire mihinkään).


Jo usean vuoden ajan minun on pitänyt lukea Riitta Lemmetyisen ja Marianne Janssonin kirja Kun luostarin muurit murtuvat, ja nyt viimein hoksasin lainata kirjan, joka perustuu kirjoittajien omakohtaiseen kokemukseen luostarivuosista Maria- sisarissa Saksassa. Nuoret naiset halusivat omistautua Jumalalle ja tehdä omalla hiljaisella tavallaan evankelioimis- ja auttamistyötä ryhtymällä nunniksi, mutta luostarilaitos osoittautuikin vuosien myötä ankaraksi pakkolaitokseksi, jossa tahdin määräsi luostarin perustaja. Nunnien oma tahto murrettiin pala palalta eikä luostarin toimintaa ja johtajaa saanut  arvostella tai  kyseenalaistaa.

Kirjan oli erittäin puhutteleva, mutta aiheutti minussa myös kiukkua. Miksi ihmeessä hengellisyyttä voidaan käyttää noin räikeästi väärin? Miten joku voi ottaa itselleen niin suuren auktoriteettiaseman, että hän asettaa itsensä arvioinnin ulkopuolelle perustellen asemaansa sillä, että saa ohjeet suoraan Jumalalta oman "hurskautensa" perusteella?
Lemmetyinen ja Jansson erotettiin luostarista, kun he viimein uskalsivat kyseenalaistaa tiettyjä käytäntöjä ja vaativat Raamattuun pitäytymistä. Kirjan luettuani mietin, miten he ylipäätään ovat selvinneet noista vaikeista vuosista. Traumoja on ollut pakko työstää.

Kepeämpää lukemista tarjosivat Enni Mustosen kirjat Kielon jäähyväiset sekä Ruiskukkaseppele, (jotka luin nyt jo toiseen kertaan).
  Olen tähän mennessä lukenut kaikki Mustosen (oikeasti  FT Kirsti Manninen) romaanit ja aina odotan innolla uuden kirjan ilmestymistä. Manninen tuottaakin joka vuosi uuden kirjan ja viimeisin, 
Emännöitsijä , oli niin suosittu lainattava, että jouduin odottamaan omaa vuoroani parisen kuukautta, vaikka sallittu laina-aika oli vain kaksi viikkoa. Enpä siis ole ainoa Mustos-fani!


Jaa että miksikö olen niin ihastunut Mustosen kirjoihin? Siksi, että kirjailijalla on taito vangita lukijansa tarinan sisälle kertomalla naisen näkökulmasta Suomen historiallisia tapahtumia. Yksinkertaisesti historiamme tulee aivan kuin lihaksi luiden ympärille. No myönnän, että onhan kirjoissa  romantiikkaakin, mutta ei häiritsevästi. Toisaalta kepeää, mutta myös pohdiskelua herättävää tekstiä on ilo lukea.

Nyt kun olen jälleen päässyt lukemisen makuun, en osaa käydä nukkumaan ilman hyvää kirjaa. Tänä iltana lukuvuorossa Olli Seppälän toimittama Askelia ajassa, eri ikäisten henkilöiden uskoontulokokemuksia. Onko Sinulla tällä hetkellä jokin kirja yöpöydällä ja luvun alla?

Leppoisaa viikonvaihdetta!

torstai 18. helmikuuta 2016

PIAN ON JO KEVÄT!

Kyllä päivät ovat pidentyneet jo huimasti ja talitintitkin sirkuttavat keväisiä säveliä.Tähän aikaan vuodesta tunnen energiavarastojeni täyttyvän. Talven selkä on taittumassa.

 Maanantaina oli sen verran lauhaa, että paksu lumikerros valui hiljalleen pihamökin katolta alas paksuna klönttinä. Ja eipä voinut olla kuvan ajoitus tarkempi: kun olin saanut tämän kuvatuksi, tipahti suurin osa lumikasasta alas silmieni edessä!





Tiistaina pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko sai pakkasen heltymään ja sulamisvedet juoksemaan katolta. Seurauksena olikin sitten hienoa jäätaidetta.

Tänään aurinko pysyttelee jälleen piilossa pilvien takana. Siitä huolimatta torstai on toivoa täynnä. Iloista päivää siis Sinullekin! <3