ILOA PUUTARHASTA

Olen ollut tämän viikon talvilomalla, mutta suunnitelmat menivät totaalisen uusiksi. Perjantaina  kesken työpäivän aloin palella, olin sitkeästi vielä muutaman tunnin töissä ja hoipuin kotiin tultuani suoraan sänkyyn. Influenssa päätti sitten yllättää. Loma on mennyt tiiviisti sängyn pohjalla, on palellut, hikoiluttanut, yskittänyt, aivastuttanut, kolottanut. Tänään olen ollut ensimmäistä päivää vähän enemmän ylhäällä. Tiistaille varattu teatterireissu Helsinkiin piti perua, mutta onneksi saimme liput eteenpäin kaupatuksi. 

 

Toissa viikolla sain mukavan puutarhaan liittyvän haasteen blogiystävältäni Eevireginalta ja lupasin paneutua siihen heti, kun vähän tokenen. No nyt taisi tulla se hetki. Tässäpä siis kysymykset ja vastaukset kuvin maustettuina.

1. Mikä on rakkain kasvisi ja miksi?

 Äidiltä perityt perennat ovat muistorikkaita ja tärkeitä . Aina alkukesästä, kun keltaiset liljat alkavat kukkia, muistan äitiä ja lapsuuskodin perennapenkkiä.

 

2. Mitä kukkaa, pensasta tai puuta et haluaisi koskaan pihallesi?

 

Meillä on iso tontti, johon mahtuu monenlaista puuta ja pensasta, istutettuna tai luonnostaan tänne juurtuneena. Kaikki puut ovat omalla tavallaan viehkeitä, mutta myrkyllinen terttuselja on sellainen, jota en halua pihaamme. Marjat ovat kauniit ja houkuttelevat, mutta myös tappavat. Sille siis "kiitos ei"!

 

3. Mikä kasvisi on keltainen, lila, oranssi, "musta" ja

viininpunainen?

 

 

 

 Tässä poimintaa kukkatarhastamme. Mustia kukkasia minulla ei olekaan eikä täysin viininpunaisia.

 

4. Kerro jokin tarina pihasi perennasta, pensaasta tai puusta?

 

Remontoimme vanhan talon asuttavaan kuntoon 1980-luvulla. Kuistia ympäröi jo silloin humala ja sitkeästi se pysyi hengissä remonttiaikaankin, tosin vähän kituliaasti. Tästä humalasta olen erityisen iloinen, sillä se kasvoi paikallaan jo ennen sotia. Mahdollisesti se on istutettukin jo vuosisadan alussa, koska humalaa viljeltiin yleisesti maaseudulla. Puolisoni isoäiti keräsi kasvin käpyjä ja käytti niitä mausteena kotikaljaa tehdessään. Muutama vuosi sitten pikkulintu teki sen suojiin pesänsäkin. Joka kevät iloitsen, kun näen uusien versojen nousevan ja parhaimmillaan ne kasvavat useamman kymmenen senttiä vuorokaudessa. Ikävä puoli on se, että loppusyksystä se on jo erittäin rähjäinen ja rankojen kerääminen sekä likaantuneiden kuistinlasien peseminen on aikaavievää puuhaa.

 

5. Onko sinun pihallasi ruusupensaita, jos on niin mitä?

 

Talon eteläpäädyssä on runsas juhannusruusukasvusto. Sekin on vanhaa perua, tuskin kuitenkaan humalan ikäinen, mutta vähimmässä laskussa kuitenkin yli 60-vuotias. Monena kesänä se on kukkinut 1 -1,5 viikkoa ennen juhannusta, tuonut iloa runsailla kukinnoilla ja vienolla tuoksulla. Juhannusruusu on yksi suosikeistani!

Kiitos, Eeviregina! Tähän oli ilo vastata! En varsinaisesti jatka haastetta kenellekään eteenpäin, mutta jos joku lukijoista/ blogisteista innostui, saat vapaasti ja ilomielin esitellä omia ajatuksiasi puutarhanhoidosta, sen iloista ja harmituksen aiheista, onnistumisista (ja miksei epäonnistumisistakin), uusista ideoista esim. tuholaistorjunnassa tai rikkaruohon hävittämisestä jne, ota siis haaste vastaan.

 

 

LIUKASTA LASKIAISTA!

Hyvää laskaissunnuntaita tämän suloisen Rudolf Koivun piirtämän kuvan myötä! Itse en mennyt pulkkamäkeen (sitä on tiedossa lasten kanssa tiistaina), mutta laskaismarkkinoille sentään potkuttelin.

Paikallinen lähetysjärjestö järjestää muutaman kerran vuodessa myyjäistapahtuman ja yksi ajankohdista on juuri laskiaissunnuntai. Tarjolla oli hernekeittoa ja vohvelia kahvin kanssa, mutta myös erittäin paljon myytäviä leivonnaisia, käsitöitä sekä kirpparitavaraa. Mukaan tarttui Vironperän kuivakakku, neulottu kaulahuivi sekä kirpparilta kukkapöytä.

Ja säähän on tänään mitä parhain: aurinko paistaa, pakkasta kymmenkunta astetta. Ladut kutsuisivat hiihtämään...

LORINAA JA LOISKETTA

Mittari näytti äsken +7 astetta!
Ilma tuntuu uskomattoman keväiseltä ja kyllä korkeat hangetkin ovat alentuneet huomattavasti. Eihän se talvi tähän vielä lopu, mutta lupaus keväästä on jo olemassa. Pajunkissat kiipeilevät oksille, kourut syöksevät vettä vahvana virtana ja vuorenkilvet kurkistelevat lumivaipan alta kuin sanoakseen: kukkuu, täällä ollaan, kovasti jo vapautta odottelemme!  Talven selkä on taittumassa. Ihanaa! 

PILKAHDUKSIA

Pilvet repesivät sen verran, että sininen taivas paljastui ja auringonsäteet pääsivät tervehtimään meitä pitkän harmauden jälkeen. On se vaan ihmeellistä, miten edes hetken verran paistanut aurinko antoi energiaa.
Lunta on satanut melkein jokaisena viikonpäivänä, joten tätä voi pitää kunnon talvena. Lasten kanssa hiihdimme alkuviikosta ja ensi viikolla jatketaan. Itsekin lähdin yhtenä päivänä suksille töiden jälkeen. Vaikka hiihto ei olekaan minulle lempiliikuntaa, oli kuitenkin mukavaa suksia hyvillä laduilla ja ihastella vaihtuvaa maisemaa. Onko Sinulle kertynyt jo kovasti hiihtokilometrejä?

Leppoisaa helmikuista lauantaita!

MYRÄKKÄ

 

Helmikuu alkoi kunnon lumimyräkän merkeissä. Jo illalla alkanut sade oli kerryttänyt uutta lunta varmaan 30-40 cm verran. Puoliso sai kunnon aamujumpan työntämällä pihan puhtaaksi ja minä auttelin vähän pienemmällä kalustolla eli lapiolla. Lumisade jatkuu vieläkin, joten varmasti kolausta on luvassa uudelleen myöhemmin iltapäivällä. Kahlasin umpihangessa ottaakseni valokuvia ja kyllä askel upposi hankeen polvia myöten. Lunta on siis jo melkoiset määrät. Kevätpuroilla riittää juoksutettavaa sulamisvesistä.

Onko tätä samaa lystiä muuallakin Suomessa?

                                             Talvella murheita muisteta ei,
                                             talvella paljon on lunta,
                                             muistoja kauniita katsellaan,
                                             riemuja vanhoja riemuitaan,
                                             nähdähän kesästä unta.
                                                              (Eino Leino)