perjantai 31. lokakuuta 2014

TAIVAAN VÄREJÄ






Tähän aikaan vuodesta en ole parhaimmillani. Pimeys ja harmaiden päivien ketju imevät energiaa ja jotenkin tuntuu siltä, että loka-marraskuun aika tuntuu vuosi vuodelta hankalammalta. Olen vakavasti harkinnut kirkasvalolampun ostoa.
Eilen aurinko sentään paistoi ja tänään iltapäivällä pilvet rauottuivat sen varran, että matalalla paistanut aurinko ehti punata pilvenreunoja purppuraan ja oranssiin. En saanut vangittua kameralla kaikkia niitä kauniita värisävyjä, jotka taivaalla leikkivät, mutta hiveliväthän ne kuitenkin katsojan silmää paljaaltaan katsottuna.


Tänään sain yllättäen kutsun tulla lukemaan Pyhäinpäivän tekstit kotikirkkoomme. Huomisen toinen tekstikohta on Ilmestyskirjasta:  
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet eikä merta enää ollut... Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä!  Hän asuu heidän luonaan ja heistä tulee Hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan ja Hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.

 Lohdutuksen sanoja meille, jotka olemme joutuneet luopumaan rakkaistamme. Uskon, että tämä näkyvä elämä ei ole kaikki vaan jotain parempaa on tulossa. Millainen mahtaakaan olla uusi taivas ja uusi maa?

                                                 Hyvää ja levollista Pyhäinpäivää!


perjantai 17. lokakuuta 2014

ANTAESSAAN SAA



Olen jo monena vuonna tehnyt Joulunlapsi -paketin, joka viedään Suomesta Euroopan köyhille lapsille. Tänään kiikutin omat pakettini Jyväskylän kristilliseen kahvilaan ja otin samalla uusia laatikkoaihioita mukaan tulevia jouluja varten.

Minusta on mukava koota tavaroita tuntematonta lasta varten, sillä tiedän, että paketti tuo tullessaan paljon iloa. Ja se puolestaan aiheuttaa minullekin iloa. Usein paketti voi olla ainoa lahja, minkä lapsi koskaan saa. Jos kiinnostuit asiasta ja haluat koota oman lahjapaketin, katso ohjeet täältä.
Laatikot menevät varmasti myös perille, sillä Suomesta lähtee rekan mukana aina ihmisiä, jotka jakavat laatikot henkilökohtaisesti lapsille. Videoita lasten riemusta voit katsoa tämän linkin takaa.

Olen tosi onnellinen, jos edes yksi teistä lukijoista innostuisi osallistumaan keräykseen! Olen varma, että antaessaan saa moninkertaisesti takaisin!

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

LOMAPÄIVIÄ

Mikä sen mukavampaa kuin kiireettömyys ja aikatauluttomuus! Tällä viikolla olen nauttinut syyslomasta. Heräämisrytmi on toki säilynyt arkisena, mutta välillä olen jäänyt loikomaan sänkyyn ja katsonut aamu-uutisia.

Ihan laakereillani en ole levännyt, sillä parina päivän leivoin ruis-, hiiva-  sekä saaristolaisleipää. Tuoksu leijuu vieläkin ihanasti hirsituvassamme.

Tyhjensin myös vähän pakastinta ja keittelin  tänä aamuna mustaviinimarjamehua. Kellari alkaa olla jo tarpeeksi viileä mehusäilytykseen.

 Aurinkokennoista ei ole enää apua, joten puita on jo poltettava, jotta lämmin säilyisi huushollissa. Melkein tänne asti olemme pärjänneet hellan ja leivinuunin lämmityksellä, mutta nyt patterikierto oli jo laitettava päälle. Pannuhuoneen ovi avautuu tiheämpään tahtiin, mitä enemmän kylmyys hiipii tänne pohjolaan.


 Yällä oli jo pakkasta ja aamupäivän aikaan sateli lempeää lunta. Se oli kuin tähtipölyä. Tuli jo vähän jouluinen olo...



Kaappeja siivotessani käteen tarttui Samuli Edelmanin levy ja sitä olen  soitellut vapaapäivän iloksi. Maistiaisia Sinullekin!


maanantai 13. lokakuuta 2014

OIVALLUKSIA JA ILOITTELUA

Luin aamulla lehdestä, että legendaarinen  Aku Ankka on saanut on saanut vuoden Mensa-palkinnon oivallisesta kielenkäytöstä ja ajan hermolla pysymisestä. Aika hauska uutinen!

Toki olen itsekin aikoinaan nauttinut Aku Ankan teksteistä ja varsinkin myöhemmällä iällä hoksasin, miten veikeitä ajankuvia ja sanontoja lehteen sisällytettiin. Aku Ankka tuli lapsuudenkotiini 70-luvulla ja keskiviikko oli odotettu päivä, koska aina silloin lehti tuli postilaatikkoon. Joskus tuli pikkuveljen kanssa kinaa, kumpi lukee lehden ensin. Vanhoja Aku Ankkoja on tallessa vieläkin melkoinen nippu.

 Muistan ihmetelleeni, miten Isolla pahalla sudella voi olla niin kiltti pieni poika, joka leikkii kolmen porsaan kanssa.

  Erityisesti on jäänyt mieleen jatkosarja Vanhan linnan salaisuus, joka ilmestyi varmaan kuudessa peräkkäisessä lehdessä. Sarja oli kerrottu niin oivallisesti, ettei siitä voinut kuvitellakaan, kuka roisto lopulta on. Myös jatkosarja Prinsessa Ruusunen oli ihana, totta kai!





Kun omat pojat olivat pieniä, tilasimme heillekin Aku Ankkaa monet vuodet. Vaikka sarjakuvalehtiä on arvosteltukin lyhyistä teksteistä, olen varma, että pojille kehittyi sekä hyvä kuuntelu- että lukutaito. Sitä paitsi yhteinen lukuhetki oli samalla myös hetki läheisyydelle ja yhdessäololle.

Esikoinen toivoi poikavuosinaan aina lahjaksi uusinta taskukirjaa ja usein ostin vanhempia taskareita  myös kirppareilta. Nyt lehdet ovat kansioissaan ja taskukirjat rivissä vintin vanhassa kirjahyllyssä odottamassa mahdollista seuraavaa sukupolvea.

Millaisia muistoja sinulla on Aku Ankasta?

lauantai 11. lokakuuta 2014

RUUSUJA

Aamulla käväisin pikaisesti blogissani ja katselin myös suosikkiblogieni päivityksiä. Eeviregina oli laittanut ihania kuvia vuorenkilpiruusuista enkä malttanut olla kokeilematta niitä itsekin. Koska en ole ostanut syyskukkasia rapunpieleen, marssin metsään, hain ilmaista materiaalia ja liitin "ruusuja" mukaan asetelmaan.

Kiitos vinkistä, Eeviregina!



Ensi viikon olen lomalla ja jospa sitten tulisi oltua vähän aktiivisempi näiden päivitystenkin suhteen. Mukavaa lauantaiehtoota jokaiselle täällä käväisevälle!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

KIITOLLISENA

Sain alkuviikosta ystävältä kiitollisuushaasteen Facebookissa. Aina riittää aihetta kiitokseen.

Tänään



              lähdin puolison kanssa jo aikaisin aamulenkille. Yön pakkanen oli koristellut luontoa.
              Mykistävän kauneuden keskellä hengitin keuhkoni täyteen raikasta ilmaa.

             
           Syksyinen maisema kuvastui tyynestä järvenpinnasta ja kynnetty pelto kertoi korjatusta
           sadosta ja lepoon valmistautumisesta.

                Välillä luovutin kameran puolisolle ja pistin juoksuksi. Veitikka ei malttanut olla ottamatta
                kuvaa juoksevasta vaimostaan.
                Muutaman viikon kuntoilukuuri on lisännyt intoa ja kuntoa.
                Olen kiitollinen, että juoksupyrähdykset onnistuvat ja askel
                tuntuu kevyemmältä.

                 Kiitollinen olen myös eilen lahjaksi saaduista omenista. Jo illalla keitin pari
                 maijallista mehua ja tein sosetta. Ompuista riittää iloa vielä pitkään.



                   Tämän päivän kruunasi Exitin konsertti kotikirkossamme. Lähes täydessä kirkossa
                    kaikuivat monet tutut sävelet eikä ilosanomaa piiloteltu.

 
Mistä sinä tunnet kiitollisuutta?

lauantai 4. lokakuuta 2014

KAUNIITA PÄIVIÄ







                                                    Tänään taitaa olla harmaa päivä.
                                                    Siispä nyt voi herkutella alkuviikon
                                                    aurinkoisten ja kauniiden päivien
                                                    kuvilla. Jos ei välillä ole harmautta,
                                                    ei osaa täysin iloita valo- ja väri-iloittelusta.

Aina jossakin
Syksy voittaa auringon.
Sankari nousee radalleen
yhä myöhemmin
ja laskee
tämänpäiväistä aikaisemmin.

Etsin korvaavia valoja
ja lämmön lähteitä.

Elämä on opettanut,
pimeydessä vaeltava näkee valon.
Vuodet ovat vahvistaneet,
helmikuussa helpottaa.

Aina jossakin on päivä.
            (Pirjo vahtola)