sunnuntai 29. joulukuuta 2013

ENKELIN SIIPIEN HAVINAA

"Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät..."

Eikös vaan olekin tuttu kohta jouluevankeliumista? Enkeli ilmestyi paimenille ja sen johdosta paimenet kiirehtivät Betlehemiin katsomaan vastasyntynyttä lasta, joka makasi seimessä. On siinä ollut ihmettä kerrakseen!










Joka joulu saan ystävältäni lahjaksi lasienkelin. Niitä "lentelee" meillä jo melkoisen hieno joukko.  Ne ilahduttavat kauneudellaan, mutta myös muistuttavat joulun suuresta sanomasta. Sanomasta, joka jatkuu joulun jälkeenkin.

torstai 26. joulukuuta 2013

JOULUMUISTOJA osa 3


Äitini isä oli kova hevosmies. Karjalasta siirtolaisena tullut pappa osasi käsitellä hevosia ja lapsuuteni mummolassa olikin aina hevosia haassa, usein myös niitä ihania varsoja. Tapaninpäivänä papan kunniatehtävä oli viedä meidät lapset ajelulle.Pappa oli  mielipuuhassaan.
 Reki tuoksui heinälle, nahkaset lämmittivät kyydissä istujia. Samassa pihapiirissä asui äitini sisar perheineen, joten me serkukset pääsimme yhteiselle ajelulle. Voin vieläkin palauttaa mieleeni aisakellon kilinän ja kavioiden kopseen, hevosen tuoksun. Joskus pappa leiskautti ohjaksia ja polle lisäsi vauhtia. Lumiset maisemat vilisivät silmiemme edessä.

Tämä kuva on otettu 60-luvun lopulla. Kyydissä istuu minun lisäkseni velipoika sekä serkkuni. Tapaniajelu on juuri alkamaisillaan ja lapsukaisten ilmeet iloisen odottavat. Ihana muisto tämäkin! Onneksi isäni hoksasi ottaa valokuvan näinkin arkisesta, mutta juhlavasta tapahtumasta.



maanantai 23. joulukuuta 2013

JOULU ON JO OVELLA




Tasan vuosi sitten saimme nauttia kauniista luonnosta, lumihunnuista ja huurreoksista, pakkasesta. Vuodet eivät ole veljeksiä; tänä jouluna on plussa-asteita, vesi valuu ränneistä ja maa on paljaana, lumilänttejä vain katvepaikoissa. Ja silti joulu tulee. Ihan varmasti!






















                                                         Tänään tulkoon joulun rauha
                                                            joka kylään, kaupunkiin.
                                                         Tulkoon rauha joka kotiin,
                                                            yksinäisiin sydämiin.

                                                          Tulkoon pettyneiden luokse
                                                             joulun rauha suloinen.
                                                          Tulkoon rauha. Seimen lapsi,
                                                             Sinä itse annat sen.
                                                                            (Anna-Mari Kaskinen)

RAUHALLISTA, IHANAA, SIUNATTUA JOULUA TEILLE JOKAISELLE, JOTKA     KYLÄTIELLÄ VIERAILETTE!

perjantai 20. joulukuuta 2013

JOULUMUISTOJA osa2

JOULU ENNEN VUOSITUHANNEN VAIHDETTA

"Äiti, milloin meillä leivotaan pipareita", kysyy Kuopus eräänä marraskuun iltana. Sytyn oitis asialle ja lupaan heti ryhtyä taikinan tekoon. "Ette kyllä ala leipomaan, ennen kuin tulen koulusta", huikkaa Esikoinen, kun sekoittelen tuoksuvaisia aineita taikinaksi.

 Seuraava päivä on Kuopukselle pitkä. Monta kertaa hän kiirehtii ikkunaan ja odottaa isoveljeä koulusta. Otamme jo muotit ja pellit valmiiksi. Vihdoin Esikoinen saapuu, heittää repun tuolille eikä malta syödä edes välipalaa. Pian pellit täyttyvät tähdistä, possuista, tonttu-ukoista, jouluvarpaista. Jauhot pöllyävät ja välillä kiistellään muoteista, mutta mukavaa silti on.
Kaisan-päivän keittiössä tuoksuu jo aavistuksen joululta...

"Nyt sytytämme kynttilän,
  se liekkiin leimahtaa.
 Me odotamme Jeeusta
 seimessä nukkuvaa."

On joulukuun ensimmäinen päivä ja tupamme täyttyy pienistä, vikkelistä askelista. Kuopuksen esikouluryhmä on kutsuttu meille kylään. Lapset juttelevat joulunodotuksesta ja yhdessä oman opettajansa kanssa sytyttävät ensimmäisen adventtikynttilän. Jokaisella on kerrottavanaan, mitä ensimmäisen kalenterinluukun takaa paljastuikaan tänä aamuna. Keittiömme muuttuu hetkeksi aikaa askartelupajaksi, jossa syntyy kauniita enkeleitä. Tuvan pöydän ääressä puolestaan tehtaillaan joulukortteja ja pian on kulta- ja hopeahilettä pienten askartelijoiden vaatteissa, poskissa ja hiuksissa. Joulu on siis taas askeleen lähempänä!

                                                "Nyt syttyy toinen kynttilä ja valo laajenee.
                                                Suo Isä tänne Jeesuksen, se hetki lähenee."

Kaivan kätköistäni joulukorttilaatikon ja pitkän nimilistan. Sukulaiset saavat kortin lisäksi poikiemme valokuvan: näin "miehemme" ovat kasvaneet! Korttien kirjoittaminen on mukavaa puuhaa ja ajattelen lämmöllä jokaista kortin saajaa. Toivottavasti hekin ilahtuvat saamastaan postista aivan kuten mekin iloitsemme jokaisesta joulutervehdyksestä.

                                          " Nyt loistaa kolmas kynttilä, niin kirkas, kutsuva.
                                              Oi kohta meille Kuningas jo syntyy tallissa."

Pyhäkoulussa ja perhekerhossa vietetään joulujuhlaa. Yhdessä sytytämme kynttelikön kolmannen kynttilän ja juttelemme joulun ihmeestä, laulamme ja herkuttelemme. Jokaiselle lapsukaiselle on varattu oma joulupaketti. On ihanaa seurata lasten riemua!

Esikoisen joulujuhla lähestyy ja juhlavaatteet pitää tarkastaa kuntoon. Mitä??? Onko Esikoinen venynyt vuoden mittaan niin, että juhlahousut ovat jääneet lyhyiksi? Kiireellä on mentävä vaateostoksille ja siistit housut löytyvät. Juhlailtana Esikoinen hyppii tonttupoikana silmät loistaen. Iloitsen hänestä ja muista sirkeäsilmäisistä joulunodottajista.



 "Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa.
 Me odotamme Jeesusta, Hän kaikki pelastaa." 

Aatonaattona kaikki tuntuu vielä olevan mullinmallin. Pojat kihisevät jännityksestä ja kiistaa tulee kaikesta mahdollisesta. Joulurauhaa ei ainakaan vielä löydy meidän nurkista...

Iltahämärissä isä ja pojat tuovat lumisen kuusen  sulamaan pesuhuoneeseen ja neulaset pitää imuroida lattialta. Ulkona on alkanut tuiskuttaa ja illan mittaan tuuli yltyy myrskyksi.





Poikien käväistyä naapurissa mummon ja papan luona koristelemme kuusen yhdessä. Muutkin koristeet löytävät paikkansa.

Myöhään illalla, kun pojat on viimein peitelty vuoteisiinsa, istun puolison kanssa hämärässä tuvassamme. Vain kuusessa on valot, samoin kynttelikössä. Lumimyrsky on koristellut ikkunat valkealla harsolla, joka sädehtii kynttelikön loisteessa. Kuuntelemme hiljaisuutta ja nautimme tuvan rauhasta. Ennen nukkumaan menoa siunaamme läheisemme.

Kiitos, Jeesus, kun synnyit tähän maailmaan! Hyvää syntymäpäivää! Tervetuloa joulu!
                                                



Ps: Tänä päivänä 24-vuotias Esikoinen asuu avovaimonsa kanssa omillaan ja vaikka hän ei omien sanojensa mukaan niin paljon joulusta välitäkään, hän kuitenkin haluaa tehdä piparitaikinansa itse (äidin vanhalla reseptillä) sekä paistaa piparit omassa kodissaan.
Kuopus, 20 vuotta, asuu vielä kotona, käy töissä, mutta haaveilee jatko-opinnoista. Perhe on koossa jälleen jouluaattona.

tiistai 17. joulukuuta 2013

PIKKASEN PLUIKASTA!



                                                Huh! Onpa nyt oikein kunnon kaljamakeli!
                                                Hyvä, että edes pystyssä pysyi, vaikka oli
                                                piikit kengissä ja sauvat käsissä.
                                                Jopa päiväkodissa oli pakko jättää ulkoilu väliin,
                                                koska piha oli yhtä jääkenttää ja hiekkalaatikolla
                                                uima-allas. Ei hyvä!


                                       
                                          Kaunis valkoinen lumipeitto alkaa olla muisto vain.
                                          Tuleekohan tästä tällä kertaa lumeton joulu?

                                          
                                           No, mieltä ilahduttivat kuitenkin monet joulukortit
                                           jotka posti oli mukanaan tuonut. Joulu tulee
                                            harmaudesta huolimatta ja ainahan voi fiilistellä kuuntelemalla
                                           vanhaa, suomalaista joululaulua...


                                            

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

JOULUVAELLUSTA JA MARKKINAHUMUA

Eilen matkasin pienen ryhmän mukana Lohjalle Vivamoon katsomaan näytelmää joulun tapahtumista. Enpä pettynyt näkemääni! Tuttu jouluevankeliumi kosketti välillä kyyneliin asti. Valitettavasti näytelmästä ei saanut ottaa esityksen aikana kuvia, mutta kannattaa katsoa kuvat sekä lyhyt videoklippi Raamattukylän linkistä.




Kello 13.00 alkanutta esitystä seurasi lähes 200 henkeä eri puolilta Suomea. Pienen pakkasen ja tyynen sään ansiosta oli leppeää kiertää näytelmän tapahtumapaikat. Oppaan johdolla pääsimme Nasaretiin, Beetlehemiin, paimenten kedolle, Herodeksen linnan pihaan sekä talliin, jonka seimessä lepäsi ihan oikea vauva Marian ja Joosefin vartioidessa vierellä. Tilaisuus päättyi yhteiseen lauluhetkeen kirkossa sekä kunniakujaan, jonka  näyttelijät olivat muodostaneet. Täältä oli hyvä lähteä eteenpäin, sielu hoidettuna!

   Vivamosta ehdimme vielä piipahtaa Lohjan Menneen ajan joulumarkkinoille.
  Kuvamaistiaisia sieltäkin:















perjantai 13. joulukuuta 2013

LUMITAIDETTA


 

Eilen oli nuoskapäivä. Kyläkoulun ulkorakennuksen seinään ja lähipuuhun oli joku taiteillut komeat kiipeilevät  lumikissat. Myrskytuuli ja plussa-asteet olivat aamuun mennessä vieneet kisut mukanaan. Onni, että tuli otettua kuvat kiipeilevistä kateista! Olipa ohikiitävä, mutta iso ilo tästä taide-elämyksestä.

torstai 12. joulukuuta 2013

JOULUMUISTOJA



 Olen jo toistakymmentä vuotta pitänyt säännöllisesti joulupäiväkirjaa. On ollut hauskaa kirjata joulukuun ja erityisesti joulun tapahtumia.  Erityisen rakkaita ovat muistot poikiemme lapsuudesta,koulun joulujuhlista, aaton odotuksesta, pukin vierailuista, lahjoista ja leikeistä. Monesti olen miettinyt, miten ihanaa olisi lukea omista lapsuusjouluista, kun joku olisi ne muistiinmerkinnyt. Nyt niistä on vain hajanaisia, mutta kylläkin suloisia muistoja.





Nuoruudessakin kirjoittelin päiväkirjaa. Oli mukavaa löytää kätköistä esimerkiksi vuoden -83 joulumerkinnät. Nuoren opiskelijan joulukuun päivät täyttyivät harjoittelujaksoista, tenteistä ja seurustelusta. Niin paljon olin jo unohtanut, mutta merkillisesti saatoin hypätä tuon vuoden tunnelmiin lukiessani vanhaa päiväkirjaa.


Varsinainen aarre on tallessa anoppilassa. Puolisoni mummo oli säästänyt kaikki sota-aikaiset kirjeet, jotka kulkivat rintaman ja kodin väliä. Joitakin vuosia sitten kahlasin läpi koko kirjeenvaihdon ja kirjoitin  osan niistä puhtaaksi. Silloin joulut olivat niin erilaisia, kaipauksen täyttämiä, kenties pelonsekaisiakin. Joulukahviksi juotiin korviketta, mutta kinkkua sentään syötiin, kun sika oli kasvatettu omassa sikalassa. Puolisoni isä oli pieni poika, joka silmät loistaen lauloi joulupukille ja nukahti äitinsä syliin pitkän illan päätteeksi. Paketeista löytyi sukkia ja jokunen puulelu, jonka isä oli lähettänyt rintamalta.  Isä ei päässyt jouluksi kotiin ja ikävissään hän kirjoitteli puolisolleen ja pienelle pojalleen sieltä jostakin.
Onneksi tuli sekin aika, että perhe saattoi olla yhdessä ja viettää joulunsa omassa kodissa.

Näitä kirjeitä lukiessani olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että muistot kannattaa kirjata ylös. Vuosikymmenten päästä ne ovat aarteita. Tämänkin joulukuun muistot ovat piirtymässä jo paperille!




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

WANHAAN MALLIIN


Eilen piipahdettiin Toivolan vanhalla pihalla aistimassa entisaikain tunnelmaa ja ihastelemassa käsityöläisten taidonnäytteitä. Moni muukin oli päätynyt samaan ratkaisuun, sillä pikkupuoteihin ja käsityöpajoihin sai suorastaan jonottaa.





 Kakkuvuokien ja ruokailuvälineiden uusiokäyttöä on loihtinut Annan paja, kauniita kransseja tehnyt Päivin puska ja pensas ja ekologisia kynttilöitä  Kalevantuli.

 Veikeitä huovutettuja hattuja avantouimareita ja paljussa polskijoita varten kauppaa Nuottala.





                                                  Jyväskylän keskustassa Tiernapojat ilahduttivat laulullaan.

lauantai 7. joulukuuta 2013

JOULUPOSTI KULKEE, KUN KUSTI POLKEE...

... tai ainakin ennen vanhaan polki! Nyt se postipoika tai -tyttö huristelee Itellan keltavalkoisella autolla.

Joulukortteja on tullut kirjoiteltua, vaikka vielä on urakka  vähän kesken. Minusta korttien kirjoittelu on mukavaa puuhaa ja yhtä ihanaa on saada joulupostia. Vintissä isoissa pahvilaatikoissa on monen vuoden joulukortit siisteissä nipuissa. En ole hennonut heittää niitä poiskaan, sillä niillä on oma arvonsa. Tapa tulee äidiltäni, joka myös säästi joulukortit, ja voitte kai kuvitella, miten ihanaa on joskus selata vanhoja kortteja lapsuuskodin ullakolla.

Keräilen muutenkin kaikkea jouluun liittyvää kuten esimerkiksi jouluisia postimerkkejä. Tuovatkos alla olevat merkit muistoja mieleen?

1973 ja 1977     



1981

1984

1987
1988
 
1996