sunnuntai 20. elokuuta 2017

METSÄPOLUILLA

Hei pitkästä aikaa! On mukavaa huomata, että täällä on käynyt vierailijoita, vaikka nyt onkin ollut pitkä tauko päivityksistä. Olen ollut viimeiset pari viikkoa uudessa työpaikassa ja se on luonnollisesti vienyt normaalia enemmän energiaa kaikelta muulta. Keväällä minua pyydettiin pienen kyläkoulun eskariopeksi ja koska pienen harkinnan jälkeen vastasin kutsuun myöntävästi, olenkin nyt vuoden verran "lainassa" vakituisesta työpaikastani.
Toinen syy taukoon on vanhahkon läppärini hitaus. Konetta on korjattu nyt pariin otteeseen ja muistia siivottu, mutta aika tahmeaa tämä tuntuu olevan. Nyt siis kokeilen, onnistuuko kuvien lataus siedettävällä aikataululla.

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen, mutta erittäin tuulinen päivä. Tavoistani poiketen olen pessyt pari koneellista pyykkiä (tällaista en yleensä tee sunnuntaisin) ja tuuli on saanut kuivatella lakanat ja pyyhkeet. Hyvin on kuivunut!

Aamupäivällä lähdin naapurin ja miniäni kanssa kävelylenkille minulle uusiin maisemiin. Mukaan lähtivät myös koirakaverukset Miina ja Mauri, joiden riemulla ei ollut rajoja uusia hajuja haistellessa ja metsikön ihmeitä tutkiessa. Sports Trackerin mukaan kävelimme yli kuuden kilometrin lenkin melkein huomaamatta.


Koska minä olin ilman koiraa (vähän niin kuin koiramummona), oli aikaa kuvata syksyiseen asuun pukeutuvaa metsää. Sieniä oli siellä täällä, mustikkaakin jonkin verran ja koivut olivat jo alkaneet kellastaa vihreää kesämekkoaan.



Metsässä on mukavaa bongata yksityiskohtia. Lenkkipolun varrella oli hymyilevä (virnistävä) kivi
 
ja paljon kauniita värejä ja muotoja.






Koirakaverukset viilensivät oloaan riehakkaan juoksulenkin jälkeen. Taisi lepohetki maittaa kotona.


Kesä jatkuu vielä noin pari viikkoa. Nautitaan jokaisesta päivästä, iloitaan väreistä, marjoista, loppukesän kukkaisloistosta.
 

                          Ihanaa ja onnellista alkavaa viikkoa Teille Kylätiellä kävijöille!


sunnuntai 6. elokuuta 2017

JOHAN ONNISTI!

Täällä blogimaailmassa on silloin tällöin arpajaisia ja olen niihin myös aika usein osallistunut jättämällä käynnistäni blogikommentin. Minulla ei juuri koskaan ole onnea arvonnoissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Joitakin aikoja sitten osallistuin Tau(v)onpaikka- blogin 3-vuotissynttäriarvontaan ja kas kummaa: arvontakone poimi kommenttini, jonka johdosta sain perjantaina postin mukana kivan paketin ja lähettäjän terveiset.



Tällä ohjeella tein kesän ensimmäisen mustikkapiirakan heti perjantaina ja juuri nyt uunissa kypsyy piirakka numero 2, tosin perinteisellä pullataikinapohjalla.

 Kiitos vielä kerran, Kaisu! Olen tosi iloinen lähettämästäsi ihanasta arpajaisvoitosta!

Aamulla käytiin puolison kanssa metsäretkellä mustikoita ja kanttarelleja metsästämässä. Saaliina kanttarelleja yhden kastikkeen verran (jota syötiin lounaalla) ja mustikkaa pari- kolme litraa. Ihan hirveän paljon marjoja ei näyttäisi tulevan ainakaan tännepäin. Viime vuoden mustikat on jo syöty.


Aurinko paistaa ja melkoisen lämmintäkin on. 👍 Iloista sunnuntai-päivän jatkoa ja alkavaa viikkoa Teille täällä vieraileville!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

VESILLE VENOSEN MIELI

Viikon MakroTex-haaste: LUONTO

(Tällä kertaa ei makro- vaan laajempia  LUONTOkuvia).

 Lauantaina iltasaunan jälkeen työnnettiin vene vesille ja ihailtiin kesäistä järvimaisemaa. Ympärillä hiljaisuus, hienoinen loppukesän haikeus, auringon kultaamat laineet. Ei tarvittu sanoja, annoimme luonnon lääkitä ja hoitaa mieltä ja sielua. Oli ihana ilta!






                                                                Soudan hiljalleen järven selkää
                                                                laineet veneen kylkiin liplattelee.
                                                                Tällä hetkellä mieli ei mitään pelkää
                                                                kaislat rannan tuulessa suhisee.

                                                                Kaikki pakko on ottaa irti tästä,
                                                                sitä mitä kesältä odotan.
                                                                Nauttia väreistä, lämpimästä
                                                                kovin lyhyt on suvi pohjolan.

                                                                                         Birgit Ahokas


                                                               Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

LEMPEÄT LEHMÄT

Pyörähdin torstai-iltana lapsuuden maisemissa. Veljeni ja hänen vaimonsa maitotilalla oli lehmät saatu lypsettyä ja tyytyväisinä ja utareet tyhjinä lemmut kirmasivat vihreille laitumille syömään tuoretta ruohoa. En varmaan ikinä kyllästy katsomaan pellolla käyskenteleviä lehmiä. Siihen tottui jo pienestä pitäen, kun kasvoin maalla ja vanhempien toimeentulo tuli pääasiassa navetasta. Lapsena juostiin isolla porukalla sisarusten ja serkusten kanssa lehmähaan poikki rantaan uimaan ja joskus kiireessä tuli astuttua lehmän kakkaläjään eli "liukumiinaan". Vähän paljaita varpaita pyyhittiin puhtaaseen ruohoon ja loput huuhtoutuivat juostessa ja viimeistään vedessä. Näillä samoilla pelloilla lemmut kulkevat edelleen. 💚

Kanki (Kaikkonen)
Lehmät ovat jotenkin niin sympaattisia eläimiä. Niiden elämä on oikeastaan slow-elämää (vaikka ne välillä pistävätkin juoksuksi pellolla) ja samettisilmien katse on lempeä. Jokainen on oma persoonansa ja vaikka Eu on määrännyt jo vuosikymmenten ajan tunnistelevyt lehmien korviin, on näillä lemmuilla myös ihan omat nimet. Joka vuosi määritellään nimien alkukirjain ja samana vuonna syntyvät vasikat saavat siis vaikka A:lla alkavan nimen: Aallotar, Aura, Alina, Arbella, Asta...

Näillä rouvilla on ihan omat rintaliivit, jotka kannattelevat maidosta täyttyviä utareita. 😊

Ilotar
Älli

Lemmuilla on karhea kieli. Lapsena annoin joskus lehmien nuolla kämmentäni, kun se kutitti niin mukavasti. Lehmät nuoleskelevat välillä toisiaankin. Liekö samalla osoitus hellyydestä ja kaveruudesta? On ne niin hellyttäviä!

Luumu ja Muru
 
Luumu ja Muru
Lehmät ovat myös uteliaita ja sosiaalisia. Jo nämäkin tulivat heti tekemään tuttavuutta aidan viereen, kun niitä kuvailin ja juttelin niille leppoisasti. 


Maidontuotanto on kovaa puuhaa. Työt navetassa alkavat anivarhain ja sama rumba jatkuu iltalypsyllä. Poikiminen ja pienten vasikoiden juottaminen vie myös paljon aikaa ja vaatii äärimmäistä huolellisuutta. Maidon laaduntarkkailu on tärkeää ja puhtaudesta on pidettävä erityistä huolta. Navettatöiden välissä on ehdittävä tehdä muita maatalon töitä ja varsinkin kesä on kiireistä aikaa. Työpävien pituus venyy helposti yli 12-tuntisiksi. Tiedätkö, paljonko tuottaja tienaa yhdestä lypsetystä maitolitrasta? 36 centtiä! Eli siis, kun kannan itse kymmenen litraa maitoa kaupasta, tuottaja saa siitä hyvästä 3,60 euroa itselleen. Ei ole paljon!

Maidontuotanto Suomessa vähenee koko ajan. Varsinkin tänä kesänä olen miettinyt paljon sitä, loppuuko maanviljelys, maidontuotanto ja lihakarjanpito joskus tästä maasta vielä kokonaan. Puskettuvatko pellot muuttaen maisemaa? Toivottavasti ei! Ymmärrän sen, että yhä harvempi uskaltaa ottaa taakakseen isot velat, jota sukupolvenvaihdos ja tuotannon kehittäminen vaativat enkä yhtään ihmettele, ettei esim. karjatalouden sitovuus, pienet tulot ja pitkät työpäivät houkuttele alalle uusia yrittäjiä, mutta silti toivon, että tässä maassa omavaraisuus säilyisi. Omalta osaltani koetan kantaa korsia kekoon ostamalla suomalaista ruokaa.


Melo
                    "Ammuu! Terveisiä laitumelta! Täältä sitä suomalaista, puhdasta maitoa tulee!"

PS: Uusia lukijoita on tullut joukkoon. Sydämellisesti tervetuloa!


tiistai 25. heinäkuuta 2017

PISAROITA

Meillä on satanut lähes koko päivän. Päivällä pilvet pidättelivät pisaroita jonkin aikaa ja lähdin heti lenkittämään Mauri-koirulia. Lenkin aikana alkoi jälleen sadella, joten kotiin palasi kaksi kastunutta kulkijaa. Keitin kahvit, kuivailin Maurin turkin ja tassut ja otin kirjan luettavaksi. Sadepäivä meni siis ihan leppoisissa merkeissä.
Illansuussa sade piti jälleen taukoa ja kiirehdin kameran kanssa ulos kuvatakseni kastepisaroiden helminauhoja kukkasten mekoilla. Ei kuviin ihan pysty vangitsemaan sitä kauneutta, mitä silmällä havaitsee, mutta jotain kuitenkin.

Huomiseksi on luvattu viimein poutaa, lämpöä ja auringonpaistetta pienellä sadevarauksella.








               Ilokseni huomasin, että Kylätielle on liittynyt uusia lukijoita. Sydämellisesti tervetuloa!💚

perjantai 21. heinäkuuta 2017

KAUNISTA KAHVIPUSSISTA

Eilen ajelin Äänekoskelle käväistäkseni kahvipussikäsitöiden näyttelyssä. Kirjaston Hoikkassalissa on usein mielenkiintoisia näyttelyitä, joten en millään malttanut olla käymättä siellä jälleen kerran.

Olen joskus ollut itsekin kahvipussiaskartelun kurssilla, mutta en saisi ikinä tehdyksi näin upeita käsitöitä, vaikka kuinka väkertelisin.

Käsittämätöntä, miten joillakin voi olla noin paljon luovuutta, taitoa ja hahmotuskykyä saada aikaiseksi jotain näin kaunista ja viehättävää poisheitettävistä kahvipusseista (sekä kissan-ja koiranruokasäkeistä).
Askartelut ovat Johanna Arho-Forsblomin  ja Brita Laineen tekemiä. Kuvausluvan kysyin kirjastovirkailijalta.















Töiden määrästä päätellen näiden pussien sisällöstä on juotu tuhansia kuppeja kahvia! 😏 No, me suomalaiset juommekin asukaslukuun suhteutettuna maailman eniten tuota tummaa voimajuomaa...