keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

KEVÄÄN MERKKEJÄ





                                                           Kevät: lempivuodenaikani!💚

                                                          * päivät pitenevät (Jee, toissapäivänä oli jo kevätpäiväntasaus!)
                                                          * lintuset ovat aloittaneet  konserttinsa. Titityy kuulostaa
                                                             niin mukavalta. Pian saapuvat töyhtöhyypät pellollemme.
                                                          * rännistä lorisee vesi, purot virtaavat pitkin pihaa ja kylätietä
                                                          * lumi sulaa, maa paljastuu
                                                          * vielä odotettavissa hentoa viherrystä maassa ja puussa
                                                          * kasvun ihmettä kukkapenkissä ja pelakuun pistokkaissa 💚


Pieni talitintti laulaa: Talvi väistyy jo! Joka päivä lämpimämmin, paistaa aurinko.
Huhtikuussa lämmin tuuli, puissa huminoi. Lumi sulaa, kevään laulu, kaikkialla soi.
Leskenlehden keltahattu,
kertoo riemuiten;
väistynyt on talven valta,
valo voitti sen.

– Anna-Mari Kaskinen –


                                                                





sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

PAULA-TYTÖN KALEVALA-KORU

Koska perjantaisin pääsee museoihin ilmaiseksi (ainakin Jyväskylässä), suunnistimme siis myös Suomen Käsityömuseoon. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi museon näyttelyissä oli esillä kaksi hyvin suomalaista brändiä, 80-vuotias Kalevala-koru sekä vähän kepeämpi aihe, Pauligin Paula-tyttö, joka on hymyillen tarjoillut (ja mainostanut) kahvia jo vuodesta 1926.



Näyttelyssä oli esillä monta tuttua,  mutta itselleni myös täysin tuntemattomia  koruja. Joihinkin koruihin liittyy tunnemuistojakin. Niistä yksi oli esimerkiksi alla olevassa kuvassa toinen vasemmalta oleva koru. Lapsuuden naapurissamme asui Miina-mummo, joka aina käytti huivinsa koristeena kyseistä rintaneulaa, olipa arki tai juhla.

Omistan muutamia Kalevala-koruja, joita olen saanut lahjaksi. Arvokkaimmat taitavat olla äidiltä perityttyyn muinaispukuun liittyvät pronssikorut.








 Kalevala-koru seuraa aikaansa.  Näyttelystä löytyy mm. Teemu Selanteen ja Duudsonien  suunnittelemia koruja.








Suloinen, raikas Paula- tyttö kahvikuppeineen on muistuma myös omasta lapsuudestani. Olenpa peräti tainnut yhden kerran 60-luvulla päästä katsomaan silloista Paula-tyttöä Äänekosken  Sokokselle. Punaisia Paula-kahvipurkkeja löytyy tälläkin hetkellä oman kodin keittiöstä.











Museonäyttelyn päätteeksi ja Paula-tytön herttaisten hymyjen saattelemana suunnistimme vielä lähtökahveille kahvila Wilhelmiinaan. Jyväskylä on purkanut lähes kaikki vanhan kaupungin rakennukset, mutta onneksi tämä 1899 rakennettu Nikolainkulma on sentään jäljellä.

Aiemmin kaupungin matkailuneuvontapisteenä toiminut kiinteistö on muutaman vuoden ajan toiminut viehättävänä kahvilana.

Mukavan iltapäivän päätteeksi päätettiin juoda oikein leivoskahvit.



 


lauantai 18. maaliskuuta 2017

ILOINEN ILTAPÄIVÄ

Kävin eilen pitkästä aikaa Jyväskylässä. Olin sopinut treffit blogiystäväni Ritan kanssa  kaupunginteatteriin, josta tuli samalla hankittua liput tuleviin näytöksiin.
Oli meillä säpinäiltapäivä! Ehdimme käydä kaupunginkirjastossa, parissa museossa ja kahvilassakin; kaikki muutamassa tunnissa!

Ensimmäinen museokäyntimme osui Taidemuseoon , jossa on esillä Juho Karjalaisen, Ilari Hautamäen, Sami Havian sekä Kim Somervuoren maalauksia ja grafiikkaa.











Yllättäen löysimme myös itsemme taiteilemasta! Museon yläkerrassa oli avoin taidepaja, jossa sai kokeilla erilaisia maalaus- ja piirustustekniikoita. Paikalla oli jo useita eri-ikäisiä kädentaitajia ja tunnelmakin oli kansainvälinen. Pajan ohjaaja vaihtoi sujuvasti kieltä, opasti ja kannusti. Täytyy myöntää, että pajaan astuessani olin epäilevä omien kykyjeni suhteen, mutta päädyin sitten väri-iloitteluun, johon tarvittiin tukevan vesiväripaperin lisäksi pullovärejä sekä vanha S-etukortti (ei näköjään kannata heittää etukortteja roskiin), jolla väriä leviteltiin. Oli se sitten niin mukavaa, että ehdin tehdä kaksi "taideteosta". Tätä tekniikkaa tulen hyödyntämään työssäni, kunhan jälleen palaan lasten pariin.








     

                                                     Rita taiteili suloisen "kultanallen".

                                     Käväisy taidepajassa oli kyllä tosi kiva päähänpisto!

Museokierros jatkui Kauppakatua alaspäin. Keski-Suomen Käsityömuseossa oli ehdottomasti käytävä katsomassa sekä Kalevala-korun juhlanäyttelyä kuin Paula-tytön  eli Pauligin kahvitytön tarinaa.

Taidanpa kuitenkin julkaista näyttelyn kuvia huomisessa postauksessa, sillä niin paljon nähtävää  museossa jälleen oli...